 |
| Kuvan mieshenkilö ei liity tapauksiin. |
1. Kuritonta elämää Lontoossa
"How are you?" aloitti keski-ikäinen, viiksekäs kuskini ennalta-arvattavaan tapaan, kun istahdin reissusta rähjääntyneenä hänen taksinsa takapenkille. "Nälkäinen, hikinen ja aivan liian väsynyt tähän keskusteluun" ajattelin mielessäni, kun vastasin yhtä ennalta-arvattavasti: "I'm good thanks, how are you?" ja onnistuin puristamaan huulilleni jonkun hymyntapaisen. Juuri näin ovat melkein kaikki taksikeskusteluni alkaneet, enkä olettanut että tämä olisi sen kummoisempi. Olin tietysti väärässä.
"Äitini kuoli eilen", tokaisi taksikuski vastaukseksi ja räjähti mylvivään nauruun.
Olin äimänä. Lopulta sain soperrettua osanottoni, vaikken edes ollut varma, oliko koko juttu jotain kummallista pilaa. Aloin toivoa, että liikenne sujuisi joutuisasti, ettei tätä keskustelua tarvitsisi jatkaa pidempään.
"Kaksi tuhatta ihmistä tuli äidin hautajaisiin, mutta minä en päässyt, koska ajan täällä taksia. Kotona Bangladeshissa en ajaisi taksia."
Jotain sanoakseni erehdyin kysymään, millä kuskini Bangladeshissä elätti itsensä. "Olin töissä vankilassa. Vanginvartijana. Siellä meillä oli kunnon kuri. Täällä Englannissa ei ole mitään kuria, nuorisokin on ihan turmiolla. Mitä vaan saa tehdä ilman kunnon seuraamuksia. Bangladeshissa on eri meininki, siellä minä kidutin meidän vankilan vankeja harva se päivä."
Aloin todella toivoa, että pian oltaisiin perillä.
2. Saatanan kätyrinä Los Angelesissa
Taksini Los Angelesin lentokentälle oli myöhässä, mikä sai pulssini heti nousemaan. Inhoan viime hetken paniikkeja ja näin jo mielessäni, kuinka missaan lentoni Lontooseen, joudun järjestämään itselleni lisäyöpymisen ja myöhästyn vielä kaiken hyvän päälle töistä kotona Lontoossa. Kun taksi lopulta kaartoi paikalle, rukoilin hiljaa ettei matkalla olisi liikenneruuhkia ja ehtisin lennolleni.
Pahat aavistukseni pahenivat heti, kun istuin autoon. Kuski tunnisti kasvonpiirteistäni, että olen suomalainen (jopas jopas!), ja kun kysyin mistä hän on kotoisin, sain vastaukseksi "henkimaailmasta". Jaa. Ai sieltä. Kiva.
"Oletko kristitty?" jatkoi kuskini uteliaana. Teki mieleni sanoa, että olen ateisti, mutta ounastelin sen olevan väärä vastaus. Mutisin jotain epäselvää siitä, kuinka teoriassa suurin osa suomalaisista on kristittyjä, mutta käytännössä ei niinkään. Kuski valisti minua oitis, että "te kristityt olette väärässä, kun palvotte jumalaa, jolla on kasvot. Jumalalla ei ole kasvoja!" Mutisin, että ei kai sillä mitään tiettyjä kasvoja kristittyjenkään mielestä, mutta kuski ei ehtinyt kuuntelemaan. Hän alkoi päästä vauhtiin ja paasasi jo suu vaahdossa islamin viidestä pilarista ja siitä, miten monet muslimit ovat tekopyhiä muslimeita, eivätkä oikeita, puhtaita muslimeita. Sain myös oppia, että se, että ihmisen suu on nenän alapuolella, todistaa, että Allah on olemassa, ja että vauvana minäkin olin muslimi. Viimestään tässä vaiheessa katsoin parhaaksi vain nyökytellä ja myönnellä mukana. Loppukaneettina kuski kertoi, että koska en selvästikään verhoa päätäni huntuun, hän tietää, että minussa asuu Saatana.
Olin varmuuden vuoksi samaa mieltä.
 |
| Saatana viihtyi Los Angelesin auringossa. |
3. Kovat piipussa Sveitsin vuoristoteillä
Tarinan kolmas kummajainen oli niin sanottu köyhän miehen taksikuski - toisin sanoen tyyppi, joka poimi minut ja exäni kyytiinsä, kun liftasimme Sveitsissä. Mustankiiltävän ja selvästi kalliin auton ratin takaa paljastui kalju, niskaton yrmy, jolta ei irronnut hymyn hymyä. Sveitsin saksalainen yrmy. Jos olette koskaan kuulleet Sveitsin saksaa, tiedätte varmaan ettei sillä ole mitään tekemistä saksan kanssa. Yritin kuitenkin koulusaksallani kohteliaasti mokeltaa, että "es ist sehr schön hier". Vastaukseksi sain murahduksen. Yritin vielä uudestaan, sain uuden murahduksen. Kylmäkiskoisessa tunnelmassa katseeni osui auton kojelaudalle, jolla lojui...luoteja. Ei mitään metsästykseen solveltuvia haulikon ammuksia, vaan sellaisia ihan kunnon CSI-luoteja. Kun vielä bongasin tuulilasista luodin mentäviä reikiä, keskityin loppumatkan hiiren hiljaa sulautumaan takapenkin nahkaverhoiluun...
Entäpä te, rakkaat lukijat, millaisia taksikuskeja teille on sattunut?
Kiitos kommentistasi blogissani, en olisi muuten löytänyt tänne! Sun blogi on ihan mieletön ja tä postaus on aivan huippu -voisi itsekin tehdä vastaavaan tästä inspiroituneena!
VastaaPoistaKiva jos tykkäsit! :) Kirjoitin muuten eilen Lontoo-aiheisen postauksen, jos haluat fiilistellä tulevaa kotikaupunkiasi. Siitä postauksesta on tosin puolet Lontoon huonoja puolia, mutta älä keskity siihen puoleen. ;)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMielenkiintoinen postaus! :)
VastaaPoistaKiva jos tykkäsit! :)
PoistaHui mitä juttuja! Mullakin on kieltämättä joitain erikoisia taksikohtaamisia... :) Mutta nää vei kyllä potin!
VastaaPoistaJoo, välillä olen ihmetellyt, että miten mulle sattuukin näitä kummallisia taksikuskeja. :D
Poista