sunnuntai 19. tammikuuta 2014

10.45
2
Pahoittelut viime aikojen radiohiljaisuudesta. Aikaa bloggaamiseen on jäänyt harmillisen vähän, kun olen sekä taistellut sähköongelmien kanssa nykyisessä vuokrakämpässäni (en edes tiennyt, että on olemassa sulakkeita, joihin täytyy itse pujottaa ja ruuvata uusi sulakelanka) että yrittänyt pää kolmantena jalkana hoitaa muutto- ja matkavalmisteluja.

Koska jo edellisessä postauksessa kuitenkin vihjailin, että reissuni ensimmäinen matkakohde on nyt selvillä, on korkea aika lopettaa salamyhkäiset vihjailut ja kuuluttaa katoilta, että ihka ensimmäinen kohteeni on...rumpujen pärinää, kiitos...

NEPAL


Jotenkin päätös tuli vähän yllätyksenä itsellenikin, koska alunperin tarkoitukseni oli aloittaa jostain vähän helpommasta maasta. En katsokaas ole varma, onko fiksua muuttaa ensimmäisenä maahan, jossa sähköä on tarjolla vain tiettyyn aikaan päivästä, suihkusta ei aina tule kuumaa vettä, vesijohtovesi kuhisee niin paljon bakteereja, ettei se sovi edes hampaidenpesuun, ja julkinen liikenne on hengenvaarallista mielenkiintoista, mutta suuressa viisaudessani päätin taas tunkea heti sinne uima-altaan syvään päähän.

Kuva: Frontierofficial
Miksi sinne sitten piti änkeä? No ensinnäkin koska vuoret. Niissä vain on jotain ihmeellistä vetovoimaa. Olen halunnut asua vuoristossa aina siitä lähtien, kun vuonna 2003 olin kesätöissä Sveitsin Alpeilla. Eivätkä Alpit edes ole kuin pieniä mäennyppylöitä Himalajan huippuihin verrattuna. Kahdeksan maailman kymmenestä korkeimmasta vuoresta sijaitsee Nepalissa. Jos sopivasti unohdetaan, että olen aina inhonnut vähänkään pidempiä ylämäkiä, niin eihän tästä voi olla innostumatta!

Toisekseen koska eksotiikka. Nepalissa on omanlaisensa kulttuuri ja se vaikuttaa paikkana erilaiselta kuin mikään muu maa, jossa olen käynyt. Nepal on sekä hindulaisuuden että buddhalaisuuden tyyssija ja maassa on Unescon maailmanperintökohteita taajemmassa kuin missään muualla maailmassa. Luulen, että Nepalissa törmää helposti paikalliseen elämään (se saattaa jopa lyödä päin näkoä), eikä kaikki ole vain turisteja varten rakennettua.

Kuva: ilkerender
Nyt taskussani on pelkkä menolippu maailman katolle. Tai no, menolippu, rokotuskortti, melkoinen säkillinen lääkkeitä ja muita varusteita...mutta pääasia on, että paluulippua tai jatkolentoa en ole hankkinut. Kunhan lähden reissuun, olen vapaa tulemaan ja menemään kuin pieni tiibetinhanhi tai mikä tahansa muu Himalajan taivaan lintu.

Menolippuni on maaliskuun 4. päivälle, jolloin hyppään Helsinki-Vantaalla Amsterdamin koneeseen. Amsterdamista matka jatkuu edelleen Kuala Lumpuriin, josta lopulta suuntaan Kathmanduun Malaysia Airlinesin sinipunaisin siivin. Alustavasti olen ajatellut viettää Nepalissa noin kaksi kuukautta, joista suurin osa luultavasti kuluu Kathmandun ulkopuolella. Ensialkuun kaksi kuukautta tuntui melko pitkältäkin ajalta, mutta Nepalin patikointi-, valokuvaus- ja joogamahdollisuuksia tutkittuani en ole enää varma, että se riittää juuri mihinkään!



2 kommenttia:

  1. Huikea suunnitelma, aivan mahtava asenne sulla :) Nepal on varmasti mielenkiintoinen maa, vaikka itse sinne en ole vielä päässyt, olen työni puolesta paljon tekemisissä just Himalajan alueen trekkien kanssa ja suurin osa työkavereistani onkin käynyt Everestit, Annapurnat ja Kachenjungat läpi. One day haluan itsekin sinne, etenkin Annapurnan suunnalle. Innolla odotan jatkokuulumisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne vuoret, ne vuoret! En osaa edes etukäteen kuvitella, miten uskomattomia maisemia Nepalissa on. :)

      Kiva työpaikka sulla muuten! :)

      Poista